Addiktio = etsimistä

Tarvenäkökulma: Addiktioissa olemme ottaneet hyvänolon kemikaalit omaan turvalliseen kontrolliimme: jos esimerkiksi luottamus turvalliseen yhteyteen muiden ihmisten kanssa on järkkynyt tai olemme kokeneet suuria pettymyksiä -> aika ottaa homma omiin käsiin, jotta olisi ennalta arvattavaa. Kun syön tuon pullan, juon tuon pullon, poltan tuon tupakan, teen asiaa X , saan olotilan Y.
Jollakin lailla toimiva strategia siihen, että saamme jotakin sen tapaista, mitä syvästi kaipaamme. On kuitenkin jäljitelmä, not the real deal.

Mikä se on, mitä kaivataan? Mitä etsimme?

On kohdattava vaillejäämisen kipu, jotta tuo alkuperäinen tarve voi täyttyä.

Addiktio on etsimistä: lopulta etsimme itseämme ja syvempiä laatujamme, yhteyttä elämään ja jumalaan addiktiivisen käyttäytymisen kautta.
Esimerkiksi: helpotus, rauha -> saamme jotakin sen kaltaista

Miltä ajatus tuntuu? En ole addikti, olen etsijä. Etsimisen impulssin ohjaaminen oikeaan suuntaan, sisäänpäin.